Blog

Kesän duuniblues

  |   Yritys   |   No comment

Työelämän murros on hyvässä käynnissä, tosin vasta alussa. Siitä keskustellaan päivittäin, sosiaalisessa mediassa jopa tunneittain. Enää harvoin puheenaiheena on työuupumus taikka työssä jaksaminen, vaan yhä raadollisemmin puhutaan ”vain” työajasta ja palkasta.

Työaikaahan on välillä yritetty lyhentää ja välillä pidentää. Ranskan kokeilu 35-tuntisesta työviikosta ei tuottanut uusia työpaikkoja. Jousto kasvoi, mutta ei niin kuin haluttiin. Suomessa työajan pidentämistä koskevan vaatimuksen perusteena on kilpailukyvyn saattaminen kilpailijamaiden tasolle. Mitä puoli tuntia päivässä tuo lisää työpäivään? Lisääntyykö tehokkuus ja tuottavuus vai meneekö aika vatulointiin? Entä jos lyhennettäisiin työaikaa, mutta leikattaisiin palkkoja samassa suhteessa? Tämä ei ehkä herättäisi vastustusta, mutta heikkeneekö ostovoima? Ei kai, koska halpuuttaminen on jo käynnissä ainakin päivittäistavaroissa ja autoilun kustannuksissa. Velat eivät kuitenkaan häviä minnekään ja vakuuksien arvot laskevat.

Mitä jos palkkaa maksettaisiin vain ja ainoastaan tuntipohjalta ja työviikot olisivat 20-48-tuntisia? Lisät alkaisivat juosta vasta 48 tunnin jälkeen? Vapaus päättää työstä, tunneista  ja ehkä myös työntekoon sopivimmasta paikasta olisi enimmäkseen itselläsi? Yksityiskohtaiset ehdot laadittaisiin paikallisesti tai ainakin toimialakohtaisesti? Mikäs siinä, mutta ehkei työkulttuuri ja lainsäädäntö kaikilta osin ole valmiita tähän.

Entä miten työlle käy jatkossa? Pomo, digitalisaatio vie työsi! Alainen, digitalisaatio on jo osittain vienyt työsi! Tai no – ainakin se on vienyt puolisosi, joka vain istuu sohvalla näpräämässä älypuhelintaan. Voisiko esimiehen jatkossa korvata älypuhelimen appsilla? Keikkoja ja toimeksiantoja jakaisi ja valvoisi uber-tyyliin älypuhelimessa toimiva appsi. Se myös iloisesti marimbaa soitellen muistuttaisi, jos tunnit on kirjaamatta. Tai rekisteröisi ne tunnit itse. Entäs kun työsuhteita ja toimeksiantoja olisi useita ja niin myös appseja? Verottajallakin omansa? Marimban lisäksi kuuluu myös junan pilli, buzzer ja ehkä Nokia Tune. Appsit eivät keskustele keskenään. Myöhemmin älypuhelin korvautuu viestintävälineellä, joka on integroitu suoraan aivoihin tai ainakin korviin. Lisäksi digitalisoitu asuntolainahakemuksesi hylätään jo appsin ekassa mobiiliruudussa, koska työsuhteesi ei ole vanhanaikainen toistaiseksi voimassa oleva vakinainen työsuhde. Dystopinen painajainen on valmis, ja vahvempikin alkaa heräillä yöllä omaan huutoonsa.

Digimörkö

Onko digitalisaatiossa sinänsä pelättävää? Vaatiihan se tekijänsä ja ICT-alan tulevaisuus näyttää siinä mielessä valoisalta. Jopa SQL-osaamisesta on taas huutava pula rapakon takana. ICT on vapauttanut meidät monen muun asian ohella erikokoisista paperilomakkeista, leimasimista ja erivärisistä sinettivahoista – turhasta byrokratiasta siis. Missä byrokratiaa, siellä ongelma.

Digitaaliseen tulevaisuuteen varautuminen muistuttaa uuden auton oston liittyviä aprikointeja jo vuosikymmenten takaa. Eli: juuri nyt ei uutta autoa kannata ostaa, koska kohta tulevat nestekaasuautot tai etanoliautot, puhumattakaan sähköautoista. Täytyy vaan paahtaa edelleen pappa-Puntolla, kunnes naapurin pihassa näkyy ensimmäinen häkäpöntöllä toimiva robotti. Tai sitten ei.

Näistä asioista varmasti keskustellaan lähi tulevaisuudessa, ja sen jälkeenkin. Kirjoituksen tarkoituksena on karistaa pois pahimpia työelämän muutokseen ja digitalisaatioon liittyviä pelkoja ja rohkaista ajattelemaan näitä asioita.

Tässäpä tätä pohdittavaa kesälomille. Toivotan erityisen hyvää kesää sinne viheriöille, legeille tai laiturin nokkaan ja varsinkin avokonttoriin ;).

Markku Laine
Projektipäällikkö

Ps. Nicossa ei nicotella kellokortin perään 😉

Be Sociable, Share!
No Comments

Post A Comment